Kausi alkaa olla pulkassa, vaikka nyt olisi mukavia tuulia tarjolla. Valoa on iltaisin jo todella vähän ja yöpakkasetkin kolkuttelevat jo ovella. Pohjan pesua varten veden saatavuus satamassa olisi ihan suotavaa. Kaupunki katkaisee vedet, kun yöpakkaset alkavat.
Nostopäiväksi oli sovittu lauantai ja kellonajaksi 16.30. Meninkin valmistelemaan venettä nostoon jo hyvissä ajoin. Kävin aamulla ennen kahdeksaa laittamassa lämppärin päälle ja akut lataukseen.
Rantaan menin sitten uudestaan klo 14.00 aikoihin. Testailin, että kone starttaisi ja suunnittelin muutkin hommat jo valmiiksi. Aikaa jäi kuitenkin reilusti, joten menin naaupurimme Joken veneeseen ihmettelemään öljynvaihto-projektia.
Kaverini Petteri oli luvannut tulla avuksi nostossa ja saapuikin paikalle n. puoli tuntia ennen nostoajankohtaa. Putputtelimme koneella nostopaikalle, missä oli jo parkissa myös vene, jonka nosto olisi puoli tuntia meidän jälkeen. No se oli sitten nostettava ennen meidän venettä ja hommaan tuli puolen tunnin viivästys saman tien. Rakas vaimonikin saapui rantaan ihmettelemään veneen nostohommia ja ottamaan kuvia muistoksi tästä jännittävästä operaatiosta. Seuraavat nostot ja laskut menevätkin sitten jo vanhalla rutiinilla.
Nosto meni varsin mukavasti ja masto kannettiin mastotelineelle käsin. Aurinko laski kovaa vauhtia, mutta päätin kuitenkin ajaa koneeseen glykolit, Petterin pestessä pohjaa painepesurilla. Levää oli todella vähän, sille pohja oli putsattu kuitenkin 2 kertaa kesän aikana.
Veneellä on vielä hommia ennen talven tuloa, mutta mitään kiirettä ei niiden tekemisellä enää ole.
Tarkoituksena pestä vene sisältä ja ulkoa, kasata pressuteline ja tuoda patjat imuroitavaksi ja säilöttäväksi lämpimään talven ajaksi. Sitten saa talvi tulla.
Pitkin viikkoa olin jännittänyt luvattua kovaa tuulta ja toivonut itsekseni, että tuulisi hieman ennusteita vähemmän. Tarkoitus oli lähteä esikoiseni kanssa yöpymään Lähteelään. Olin jo alkuviikosta varmistanut tekstarilla, että sähköä olisi saatavilla. Yöt olivat jo tosi kylmiä.
Ennuste lupaili 12 m/s lounaasta, jonka vuoksi virittelimme keulille kovan tuulen fokan, mutta päätimme lähteä liikkeelle täydellä isolla.
Päästyämme Kytön selälle totesimme aallokon nousevan ja tuulenkin olevan ennusteita voimakkaampi. Päättäväisinä lähdimme kuitenkin kryssimään kohti Porkkalaa.
Puuskissa kallistusta tuli melkoisesti ja pari kertaa peräsimestä loppui totaalisti pito. Oli aika ottaa käyttöön 1. reivi. Se tasoittikin menoa mukavasti ja nosti jopa vauhtia. Tässä hieman tunnelmaa videon muodossa:
Vettä saimme syliimme melkoisesti, mutta ilma oli sen verran lämmin vielä, ettei vilu päässyt yllättämään. Toisaalta tekemistä piisasi ihan riittävästi, koska tuuli oli suoraan päin pläsiä.
Koska meillä ei ollut kiire perille, päätimme kryssiä loppuun asti. Maijulla oli aivan väärät kengät ja hanskat, joten hän hieman kylmettyi reissussa. Purjeet laskettiin ihan Lähteelän sataman edessä, kun hieman pääsimme tuulelta saarten suojaan. Satama oli lounaistuulella tosi suojaisa ja saimme kivasti Vahtiksen parkkiin ja sähkön päähän. Avuksi otimme vielä Wallaksenkin, jotta kamat saataisiin kunnolla kuivattua.
Hetken huilattuamme kävimme kahvilalla maksamassa satamamaksun ja nauttimassa kaakaot ja kahvit. Otin myös kesän viimeisen terassioluen. Tämä olisi paikan pitäjän mukaan viimeinen aukiolopäivä tällä kaudella, joten saimme mukavat alennukset. Lupasimme aamulla tulla kahville ja ostamaan kaikki tuoretavarat mukaamme, etteivät menisi roskiin.
Illalla kävimme grillipaikalla paistamassa makkaraa. Paikalla oli myös Virolainen 8 hengen porukka, jotka olivat ostetulla purjehduksella. Juttelimme pitkän aikaa veneen kipparin kanssa virolaisten purjehdusharrastuksesta ja veneilystä yleisesti. Hän kertoi olevansa myös purjemaakari ja lupasi aamulla antaa korttinsa. Virossa veneen nosto voi kuulemma maksaa jopa 500 € !!
Yö nukuttiin mukavasti ja lämpöä riitti. Aamulla kävimme ostamassa kaakaon, kahvin ja 4 reissumiestä hintaan 5€ yhteensä. Toivottelimme hyvät syksynjatkot paikan pitäjälle ja lähdimme kohti kotia.
Maiju luki kokeisiin koko matkan ja minä ajelin koneella puutarhaväylää pitkin aina Suomenojan satamalle asti, missä nostimme hetkeksi vielä purjeet. Tämä olisi kauden viimeinen purjehdus...
Myöhemmin sain kuulla, että Kytön selällä oli tuullut jopa 16 m/s. Ei ihme, että reivikynnys ylitettiin.
Illalla kävin vielä Eeron kanssa vaihtamassa öljyt ja suodattimet. Vähän joutui veneen aiemmalta omistajalta kysymään neuvoja, mutta hommasta selvittiin. Tuli hyvä fiilis, kun sai itse tehtyä.
Viikolla tarkoitus tehdä loput askareet ennen veneen nostoa, jota suunnittelen ensi viikonlopulle.
Haikein mielin lopettelen kautta, joka on antanut itselleni ja toivottavasti muillekin erittäin paljon. Itse koen purjehtiessa suunnatonta vapautta ja rauhaa, vaikka vähän ryskyttäisikin. Tätä lähemmäs luontoa ei paljoa pääse. Vaikka tänä kesänä pyörittiinkin ihan kotivesillä.
Viimeisen tiistaikisan rataa oli jo hieman lyhennetty, että valoa riittäisi maaliin asti. Mietoa keliä oli tarjolla, mutta pieni tuulenvire kuitenkin oli olemassa. Tuulensuunta oli aika mielenkiintoinen, spinnua pääsisi käyttämään paljon. Veneitä kisaan lähti vissiin 7. Me saimme startata toisena.
Ensimmäiselle merkille mentiin yhden vendan kanssa, jonka jälkeen saimme spinnun ylös ja suuntasimme kohti takamerkkiä, missä spinnun joutuisi ottamaan alas. Menomatkalla ero Aidaan ja Merifeen pysyi aika ennallaan ja Manuela saatiin melko nopeasti ohitettua.
Kisan loppumetreillä Elan pääsi meistä. Aidan kanssa oli tiukkaa vääntöä loppuun asti. Ohi päästiin maalisuoralla, koska heillä ei tässä kisassa ollut spinnua käytössä. Myös Mon Amie (First 31,7) saatiin maalisuoralla melkein kiinni, mutta eroa jäi lopulta ehkä 3 metriä.
Tämän kisa maaliin sijalla 3. ja koko kauden kestäneessä kokonaiskilpailussa upeasti 3. sija. Ihan hyvin ensimmäiseksi kaudeksi.
Väenväkisin ajatus kauden loppumisesta hiipii mieleen. Paljon on hommaa tehtävänä vielä.
Koko kesän ajan olen suunnitellut visiittiä Haukilahden selällä olevaan Käärmesaareen, mutta ilmeisesti sen läheinen sijainti on aiheuttanut sen, etten ole siellä vielä tänä päivänäkään vieraillut.
Tuulta oli varsin vähän tarjolla, mutta halusin vielä mennä iltapurjehdukselle itsekseni. Heti satamasta lähdettyäni bongasin taas merikotkan lähietäisyydeltä. Nostelin purjeet heti satamasta lähdettyäni ja purjehdin läpi Ison Vasikkasaaren salmen. Haukilahden selällä pääsi tuuli taas vapaasti puhaltamaan ja matka alkoi edistyä. Kävin aivan Käärmesaaren laiturin vieressä pyörähtämässä ja jatkoin matkaa kohti Suomenojaa.
Mukava pieni iltareissu ja taas kokemusta myös yksin purjehtimisesta. Pistin lämppärin päälle 15 min. ennen rantautumista ja valmistelin köydet, purjeet ym. valmiiksi jo takaisin ajellessani. Rantautuminen ihan nappiin ja lyhyet löhöilyt vielä kajuutassa ennen kotiinlähtöä.
Pikkuhiljaa täytyy alkaa miettimään talvitelakoimiseen liittyviä askareita ja hankintoja. Kokemusta Glykoleiden ajosta ja öljynvaihdosta koneeseen ei entuudestaan olekaan, joten pientä jännitystä on ilmassa.
Muuten tämän veneen hommat ennen talvea ovat nopeat ja helpot tehdä. Jonkun verran veneitä on jo nostettunakin. Itselläni on vielä yhdet tiistaikisat ja yksi viikonloppureissu edessä. Eiköhän se sitten ole siinä. Hieno kausi.
Tuuliennusteita oli kytätty koko ajan viime kisoista lähtien ja loppuun asti näytti siltä, että tuulta saattaisi kerrankin jonkun verran olla ja sitä mahdollisesti riittäisi koko kisojen ajaksi.
Menin rantaan odottelemaan gastia jo hyvissä ajoin ja kävin itsekseni lähtöalueella katsomassa olosuhteita. No eihän sitä tuulta taaskaan ollut ja mielessäni kävi jopa, kannattaisiko tuonne edes lähteä lillumaan.
Spinnukamat oli viritelty kannelle hyvissä ajoin ja lilluimme purjeitta kone sammutettuna lähtölinjalla liikkumatta oikeastaan mihinkään. Lähdön jälkeen saimme n. solmun verran vauhtia ja suuntasimme yhdellä vendalla ensimmäiselle kiertomerkille. Sen jälkeen nostettiin spinnu ja odoteltiin tuulta alkavaksi. Niin vähän sitä tuulta oli tarjolla, ettei spinnu saavuttanut edes muotoaan. Kaikki veneet pakkautuivat samaan läjään, jolloin pääsi mukavasti vaihtamaan kuulumisia myös kilpailijoiden kanssa. Spinnun skuutti korvattiin 4 mm ohuella "narulla", jotta spinnu edes jotenkin jaksaisi lentää. Spinnulla päästiin ajamaan eteläiselle vihreälle asti, jonka jälkeen spinnut laskettiin ja alkoi kryssi takaisinpäin. Tässä kohtaa tuuli nousi ja matka alkoi taittua. Kevyt skuutti spinnusta oli vaihdettava normaaliin skuuttiin, sillä poikkeamisen vaara oli jo ilmassa. Putosimme joukon viimeiseksi, eikä sieltä enää ehditty nousta.
Rataa oli meidän käsityksen mukaan tähän kisaan lyhennetty, mutta osa veneistä purjehti kyllä ihan maaliin asti. Me laskimme purjeet Svinön sataman kohdalla, kun kello löi 21.00. Maaliin tulimme joukon viimeisenä. Tulosten tultua seuraavana päivänä, saimmekin huomata sijoittuneemme tässä mukavassa kisassa toiseksi. Pisteenlaskua ja aikaa ajalle systeemiä en ymmärrä edelleenkään.
Meidän veneellä ei kertakaikkiaan pärjää isommille, eikä H-veneelle, kun tuulta on näin olemattomasti. Erittäin hauska ja erilainen kisa silti.
Uskomattoman hyvä keli syyskuun lopuksi. Ilma tosin jäähtyi tosi kylmäksi auringon laskettua.
Vielä yksi extrakisa jäljellä, josko silloin sitten tuulisi.....
Edellisessä kisassa käytimme menestyksekkäästi myös spinnua ja näin oli tarkoitus tehdä tänäänkin. Keliksi oli luvattu 2-4 m/s, jonka olisi määrä kestää koko kisan ajan. Tuulen suuntana olisi tällä kertaa pohjoinen, minkä vuoksi spinnua pääsisi käyttämään entistä enemmän.
Kävimme ennen kisaa lähtöalueella harjoittelemassa ja katsomassa tuulen suuntia, sekä arvioimassa spinnun käyttömahdollisuuksia.
Kisassa oli tällä kertaa 7 venettä. Uutena veneenä mukana oli 1 H-vene, joka pääsi matkaan ensimmäisenä. Me lähdimme toisena ja heti perään Aida ja Merife.
Lähtö ei mennyt aivan putkeen ja kesti hetken ennenkuin saimme spinnun ylös. Spinnu toi mukavasti vauhtia ja eroa ilman spinnua meneviin alkoi kertyä heti alkumatkasta. Ensimmäisen poijun kierrettyämme tuuli kävi melkolailla sivulta, jonka vuoksi spinnu oli hieman vaikea saada vetämään. Skuuttasimme spinnun aivan liian kireälle, jonka johdosta sekä Merife, että Aida saavuttivat meitä kauheaa vauhtia. Aida pääsi puikkaamaan ohi aika alussa, emmekä sitä enää saaneet kiinni. Kun ymmärsimme skuutata spinnun enemmän pussille, saatiin mekin vauhtia ja kasvatimme eroa Merifeen edelleen. Myös H-vene tuli tässä kohtaa ohitettua.
Spinnulla päästiin purjehtimaan aina Stora Bodölle asti, minkä jälkeen alkoi tasaisen tappava kryssiosuus. Tässä kohtaa isompien veneiden purjepinta-alasta johtuva etu alkoi näkymään, varsinkin kun tuuli alkoi tyyntymään.
Vauhtia riitti jonkun verran aina Svinön satamalaiturille asti, minkä jälkeen tuuli loppui kokonaan ja matkavauhtimme laski 0,5 solmun tietämiin. Viimeiselle halssille saimme hieman tuulta ja pääsimme ylittämään maalilinjan kilpailuajan puitteissa 20.53.35. Sijoituksemme taisi olla 5.
Sen verran vähiin on valo käynyt, että rantautumiset tehtiin jo aika pimeässä kelissä. Marko joutui kiiruhtamaan kotiin ja itse jäin veneeseen pakkaamaan spinnun takaisin pussiin ja selvittelemään köydet. Paikkasin myös spinnuun tulleen pienen reijän teipillä.
Vielä on yksi kisa jäljellä, johon todella toivon hieman reippaampaa tuulta. Tämänhetkinen ennuste onneksi lupailee vähän enemmän.
Vanhin lapsistamme juhli nasujaan telttaillen Nuuksiossa ja olin luvannut hänet sieltä aamulla hakea. Viestiä hakemisesta kantautui kuitenkin jo klo 7.30 ja niinpä lähdinkin heti matkaan.
Suunnitelmamme oli päästä Suomenlinnaan mahdollisimman aikaisin, koska elettiin kesän viimeisiä viikonloppuja ja kelikin oli mitä mainioin. Tiesin sataman täyttyvän tänäänkin ääriään myöten.
Ystävämme Ahoset olivat tuoneet veneensä Suokkiin jo edellisenä päivänä ja liittyisivät seuraamme lasten jalkapalloturnauksesta selvittyään.
Heti lähdettyämme huomasin, että jääkaappi ei toimi, eikä toimi mikään valokaan. Volttimittarikin oli hievahtamatta. Arvelin syyksi "sulaketta", johon on pääsy konehuoneen kautta. Kone kuitenkin kävi ja plotterissakin oli virta, eli paniikkiia ei ollut. Sulaketta ropeltamalla sain sähköt palautumaan, mutta päätin tutkia asiaa hieman enemmän ajan kanssa.
Saavuimme Suomenlinnaan joskus klo 13.00 aikoihin, jolloin satama oli jo täysi ja veneitä tuli koko ajan lisää. Me parkkeerasimme huoltolaituriin ja pohdimme ankarasti olisiko siinä ok olla. Hetken kahviteltuamme ja lasten jahdattua Pokemoneja lähdimme vaimon kanssa kävelylle vierasvenelaiturin suuntaan.
Huomasin, että yksi veneistä teki lähtöä juuri. Sillä hetkellä satamassa ei pyörinyt ketään etsimässä vapaata paikkaakaan, joten juoksin yksinäni veneellemme ja irroittelin köydet. Lähtevä vene teki edelleen lähtöä ja pääsin suoraan pujahtamaan vapautuneeseen paikkaan. Vaimo oli juttelullaan saanut heitä pidäteltyä juuri sopivasti. Hyvä tsägä, mikä vaan jatkui ja jatkui. Paikkamme oli nimittäin ystäväperheemme viereinen paikka, mikä helpottaisi lasten säntäilyä illalla huomattavasti.
Illalla teimme pitkän kävelykierroksen tykeille ja kuninkaanporttiin, jonka jälkeen kävimme Valimossa syömässä. Yhdeksän aikaan olimme kaikki kokoontuneet Ahosten veneelle kuuntelemaan lipunlasku -fanfaaria. Sitä ei kuitenkaan kuulunut tällä kertaa. Taitaa olla jo sen verran myöhä, ettei tule ihan joka ilta. Ensi kesänä sitten taas.
Istuimme Ahosten veneessä nautiskellen viiniä, jonka jälkeen painelimme kaikki omiin veneisiimme nukkumaan.
Miisa ja Eero menivät keulapunkkaan, Hanna otti salongin pedin ja minä änkesin itseni pistopunkkaan. Meni se yö siinäkin, joskin kyljenkääntö oli melko haastavaa.
Aamulla heräsimme 7.30 aikoihin vaimon kanssa ja rupesimme tekemään lähtöä. Lapset jäivät keulapunkkaan nukkumaan, mutta heräsivät kyllä kun kone startattiin. Tosi kiva retki jälleen.
Illalla kävimme vielä veneen edellisen omistajan kanssa harjaamassa pohjasta levät irti, koska vielä olisi pari tiistaikisaakin jäljellä. Marko ui, minä en. Marko oli käynyt Motonetista ostamassa 3mm märkäpuvun hommaa ja tulevaisuuden tarpeita varten. Kehuskeli kovasti, ettei tullut ollenkaan kylmä. Ehkä sellaisen voisi itsekin varuiksi hankkia..
Seuraavaksi tiistaikisat ja toivottavasti spinnuttelua !
