Sivut

tiistai 15. elokuuta 2017

Yksinpurjehduskisa 15.8

Ilma oli mitä mainioin. Aurinko paistoi ja vesillä tarkeni T-paidassa. Tuulta ei paljoa ollut luvattu, eikä sitä paljoa ollutkaan.

Seurallamme on kerran vuodessa yksinpurjehduskisa, mikä ei viime vuonna kerännyt mukaan kuin 3 venettä, koska sade. Silloin olin 2. Täksi vuodeksi sääntöjä oli sen verran muutettu, että apuna sai käyttää autopilottia. Kisassa taisi nyt olla mukana 7 venettä.

Lähtö kisaan meni suht nappiin ja saavutinkin Manuellen jo ennen ensimmäistä kiertopoijua. Sen jälkeen cruisailin sivutuulessa kohti toista kiertopoijua johtaen kisaa. Tämän jälkeen minua alettiinkin saavuttamaan jo oikein huolella ja paljon minun jälkeeni lähteneet veneet ohittivat minut kryssipätkällä vuorotellen. Ilmeisesti tein muutaman huonon vendan, koska nyt myös Merife (FE83) pyyhkäisi minusta ohi ja eroa tuli koko ajan todella paljon lisää. Nyt on todella mietiskelyn paikka vauhdin suhteen. Kahdessa viimeisessä kisassa vauhtia ei ole ollut ollenkaan. Ennen lomaa meni taas hienosti.

Manuelle jätti jossain vaiheessa kisan kesken ja itse lilluin maaliviivan yli viimeisenä. Kevyillä keleillä meillä on ennenkin ollut vaikeuksia pärjätä, mutta kun eroa Fe83-veneeseenkin tuli nyt aivan sikana, herää ajatus jostain muusta ongelmasta. Ehkä minulla on joku kalaverkko takertuneena kölissä tms. Täytyy sukeltaa katsomaan.

Kisassa oli tällä kertaa luoteistuuli, mikä tarkoitti tosi paljon avotuulia. Spinnuaa käyttäen olisin ehkä pärjännyt paremmin. Kun tuuli kisan lopussa loppui lähes kokonaan olivat isommat veneet jo maalissa. Siksi eroa tuli paljon.

Käytin kisan reitin ajamiseen melkolailla tasan 3 tuntia. Ei kuvia.

Huomenna taas gastiksi Westhouse Cup -kisoihin First 36,7:lla

lauantai 12. elokuuta 2017

Sakkelivisiitti

Lähdin perjantaina itsekseni yöksi Sakkeliin. Matka tuli mukavasti purjeilla. Veneitä ei lauantaisesta Sakkeli-päivästä huolimatta ollut kuin muutama. Kävin heti rantauduttuani varaamassa saunavuoron, jonka sain vasta ajalle 22-23. Illan mittaan isompi laituri täyttyi nopeasti. Janne ja Juha tulivat rantaan klo 21 aikoihin ja saivat viimeisen vapaan paikan isosta laiturista. Ennen saunaa syötiin makkaraa Jannen veneessä, erkoisoluita siemaillen.

Sauna oli jälleen varsin toimiva lempeine löylyineen. Saunavuoromme jälkeen aurinko oli laskenut ja sai olla tarkkana, että pysyi polulla. Saunan jälkeen mentiin vielä Jannen veneeseen kuuntelemaan musiikkia ja turinoimaan.

Aamu valkeni jälleen kerran ajrinkoisena ja täysin tyynenä. Ihmiset juttelivat ahkerasti illaksi luvatusta myrskystä, jota ennen halusin olla kotona. Veneessä nautitun aamiaisen jälkeen starttasin koneen ja ajelin takaisin Suomenojalle.

Illalla myrsky sitten tuli, vaikkakin paljon luvattua myöhemmin. Ei olisi ollut kiva olla veneellä. Sunnuntai-aamuna kövin veneellä varmistamassa, että kaikki olisi hyvin. Ei pisaraakaan vettä missään. Hyvä näin.

Tästä reissusta ei kuvan kuvaa.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Gastina First 36,7 -veneellä West House Cupin osakilpailussa

Sain kutsun tulla mukaan kaverini Jonnen veneellä keskiviikkokisoihin. Veneenä Jonnella on upea First 36,7. Tuuli kisapäivänä oli varsin leppoinen n. 4-5 m/s. Miehistöä oli mukana 6.

Haukilahden venekerhon edestä starttaava kisa on varsin erilainen meidän kisoihin nähden. Heillä on käytössä yhteislähtö ja maaliintullessa verrataan aikaa veneen LYS-lukuun.

Starttilinjalla oli melkoista hässäkkää, kun kaikki veneet yrittivät saada mahdollisimman hyvää lähtöä. Huomattavasti enemmän tosissaan näissä kisoissa mennään kun oman seurani tiistaikisoissa.

Lähtö ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta mukavasti päästiin liikenteeseen. Oma hommani oli isopurjeesta huolehtiminen, eli skuuttaus ja levangin säätö. Aika nopeasti hommassa pääsi jyvälle, enkä ainakaan mitään isompia kämmejä tehnyt hommassani.

Maaliin tultiin satunnaisessa järjestyksessä ja illalla Jonne laittoi viestiä, että olimme olleet kilpailussa toinen.

Kyllä tällaisen kisamiehistön kanssa seilaaminen opettaa todella paljon purjehtimisesta ja reissun päätteeksi Jonne ilokseni pyyteli minua matkaan toistekin.

Ohessa pari hätäisesti räpsäistyä kuvaa mahtavasta kisasta !










Tiistai kisat käyntiin kesälomien jälkeen, hässäkkää oikein huolella !

Kesälomat on lusittu ja seuran tiistaikisat pyörähtävä taas käyntiin. Miehistössä itseni lisäksi tänään Ahosen Janne. Tuuliennuste lupaili 5-6 metrin tuulia lounaasta, jotka hiipuisivat kisan mittaan. Valitsin keulille I-genoan. Pitkin päivää mietiskelin, tulisiko kisassa käyttää myös spinnua. Keli ainakin olisi mitä mainioin siihen hommaan. Toki käsipareja olisi hyvä olla enemmän. Spinnuvarustus viriteltiin kuitenkin valmiiksi, sillä halusin lisää kokemusta sen käytöstä. Muutaman kerran kesän aikana sitä oli kyllä käytetty, eikä mitään hässäkkää oikeastaan ole ollut.

Kisassa oli mukana tutut veneet Vahtis,  Aida, Merife ja Manuelle. Startti missattiin n. 10 sekuntia ja matkaan päästiin ihan mukavasti. Yhdellä halssilla ei kuitenkaan ensimmäsielle kiertopoijulle päästy vaan jouduimme tekemään yhden vendan.

Heti kiertopoijun jälkeen kännyttäessä myötis-osuudelle ryhdyin virittelemään spinnun nostoa. Siinähän menikin sitten kaikki pieleen... Skuuttiköysi oli jostain käsittämättömästä syystä vedetty mantookin kaiteen välistä ja vaati selvittelyä ennenkuin purje saatiin vetoon, itse virittelin. Onneksi tuulta oli niin vähän, että genoan suojassa skuuttikulmaa jaksoi pitää käsin sen aikaa paikallaan, kunnes skuutti saatiin vedettyä oikeasta välistä. Gaija kiertyi puomin noustessa pystyyn sen ympärille, joka vaikeutti spinnun säätämistä ja laskua olennaisesti.

Jostain oli lukenut, että kevyellä kelillä alagaija ei olisi välttämätön. No, kun purje lepatteli siellä täällä, nousi spinnupuomi pari kertaa pystyyn, mikä tietysti toi purjeeseen hillittömän pussin, eikä sillä ollut mitään saumaa saavuttaa oikeaa muotoaan. Spinnun nostin oli hässäkässä jäänyt laittamatta kunnolla kiinni, joten sekin aukesi. Taas oli purje missä sattuu ja puomi nousi uudestaan pystyyn. Näitä selvitellessäni meidän jälkeen lähteneet veneet saavuttivat meidät lähes kokonaan, kunnes kaikki saatiin selväksi ja spinnu vetoon. Jossain kohtaa olin saanut peukalooni haavan, joka vuosi melkoisesti verta. Sekin piti paikata, ennenkuin saatiin taas 2 käsiparia  hoitamaan purjehdusta. Kun spinnu saatiin asettumaan, alkoi eroa takanatuleviin muodostua. Spinnupuomi, spinnu, kansi ja sitloda, kaikki veressä. Nyt seilattiin verenmaku suussa :)

Kryssiosuudella sekä Aida, että Merife tulivat kumpikin ohi. Olimme joukon viimeisiä ja eroa tuli koko ajan lisää. Manuelle ohiteltiin kyllä, mutta se onkin huomattavasti hitaampi vene. Loppukisa meni kruisaillessa rauhakseen ja harjoittelun piikkiin. Takasuoralla päätimme nostaa spinnun uudestaan aiemmista virheistä oppineina. Nyt meni sekä nosto, että lasku mukavasti. Nosto onnistui hienosti suoraan luukusta.

Tässä kisassa saimme reitin ajamiseen kulumaan melkein 2 tuntia, vaikka keli oli oikeastaan mitä mainioin. Huomionarvoista oli myös se, että kryssiessä täytyy huolella tarkkailla myös veneen nopeutta. Todennäköisesti meidän hitaus johtui siitä, että ajoimme venettä liian ylös tuuleen. Vauhti ainakin viittaisi siihen. Spinnun vetäessä menimme kivasti.

Opettevainen ja mukava reissu, vaikkei totuttua menestystä tänään tullutkaan. Maalissa kolmantena. Keli oli mitä parhain.

Rantautuessamme mantookin kaiteelle istahti mitään pelkäämätön haarapääsky.





torstai 3. elokuuta 2017

Yksinään tuulettamassa

Sain työpäivän päätteeksi kurjia uutisia tätini osalta ja päätin lähteä itsekseni merelle tuulettumaan. Keliä oli oikein mukavasti ehkä 8 m/s. Suuntasin kryssien kohti Kytötä ja puikkasin Pentalan kohdalta sisään. Tässä vaiheessa tuuli sitten lopahtikin ja kun edessä oli pitkä pätkä avotuulilla, päätin hetken nautiskella auringonpaisteesta ja ottaa sitten rätit alas.

Autopilotti hoiteli pitkälti koko kotiinpaluun, joten minulla oli aikaa duunailla kaikki kivasti valmiiksi ennen rantautumista.

Oikein mukava iltapurjehdus taas. Viikonlopuksi on luvattu vaikka mitä keliä, joten en taida ainakaan yön yli reissulle lähteä. Kotikin pitäisi puunata kuntoon loppuperheen kotiutuessa Kuusamosta.




sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Iltapurjehdus

Aamun pitkän (60 km) fillarilenkin jälkeen huilasin hetken kotona ja suuntasin rantaan, missä tapaisin Petterin ja Miran. Suunnitteilla oli pikainen iltapurjehdus lähivesillä.

Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Sakkeliin grillailemaan, mutta päädyimme vaihtamaan suunnitelman Miessaaren kiertoon.

Keli oli mitä mainioin 6-7 m lounaistuuli, joten tulisimme reitillämme saamaan tuulta kaikista mahdollisista suunnista. Purjeet nostettiin heti Eps:n edessä, mistä lähdimme luovimaan ulos. Mira ei ollut purjeveneessä koskaan ollutkaan, joten rauhallisin ottein mentiin vaikka mieli olisikin tehnyt vähän revitellä :)

Päästyämme varsinaiselle väylälle, alkoi Petteri tarjoilemaan evästä. Vedimme napaamme oikein kunnon pullakahvit, mikä myötätuuliosuudella onnistuikin mitä mainoimmin. Liikennettä oli tosi paljon, johtuen hyvästä kelistä sekä veneilijöiden lomien loppumisesta. Haukilahden selkä vielä kryssittiin, mutta Vasikkasaaren suojissa otimme purjeet alas ja koneilimme Nokkalan sataman kautta takaisin kotirantaan.

Oli mukava päästä taas seilaamaan Petterin kanssa ja tutustua Miraan.

Kuvia ei tältä reissulta muistettu juuri räpsiä.




lauantai 29. heinäkuuta 2017

Lomalesken yksinpurjehdus

Jäätiin Maijun ja Jedin kanssa talovahdeiksi, kun muu perhe lähti viikoksi Kuusamoon. Maijulla oli tänään duunia ja itse kärsin korvatulehduksesta. Nappasin pari Buranaa ja läksin merelle itsekseni.

Kiersin Miessaaren lämpimän etelätuulen tarjoten n. 4 m/s tuulen.