Sivut

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Pressut pois ja runkokatsastus

Lähdin sunnuntai-aamun rantaan jatkamaan kevätaskareita. Rannassa oli jo mukava tohina päällä ja erilaisia työnääniä kuului monesta veneestä. Oli mukava jutustella muiden veneilijöden kanssa. Kaikilla oli hyvä mieli kauden lähestyessä.

Olimme edellispäivänä vaimon kanssa käyneet kytkemässä veneen sähköihin, joten nyt on taas akut täynnä virtaa. Samalla avasimme terassikauden ja kävimme "yhdellä" sataman baarissa.

Poistin veneen päältä pressun ja pressutelineen, sekä kiinnittelin mantookin tolpat takaisin paikalleen. Paljon oli pölyä ja likaa tullut veneen päälle, vaikka vene olikin hyvin peitelty. Hanna ja Eero tulivat käymään rannassa ja saimme pressun viikattua siististi.

Keväthommissa oli myös venekerhomme Ossi, jolta kävin kysymässä runkokatsastuksen tekemisestä. Lupasi käydä katsomassa veneemme, kunhan saisi omalla veneellään hommat valmiiksi. Jätin veneen luukut auki Ossia varten ja lähdin katsomaan kun Miisan joukkue pöllyytti Honkaa Espoonlahden kuplassa (4-1 voitto). Matsin jälkeen tulin takaisin veneelle ja pyyhin kaikki salongin pinnat yleispuhdistusaineella. Soitin Ossille katsastukseen liittyen ja kuulin, että Vahtiksen rungon suhteen kaikki on kunnossa. Yes, tästä on kiva jatkaa keväthommia. Pohjan maalaus ja kylkien vahaus ovatkin oikeastaan ainoat hommat ennen vesillelaskua.











perjantai 31. maaliskuuta 2017

Purjehduskesä 2017 lähestyy

Kevään merkkejä on jo havaittavissa. Leskenlehdet kukkivat, kyyhkyn kujerrusta kuuluu ja joutsenet palaavat. Kesä on oikeasti tulossa !

Talven aikana ajatukset ovat usein olleet veneilyssä, vaikkei venemessuja ja akkujen latausta tammikuussa lisäksi juuri mitään venejuttuja ole päässyt tekemäänkään. Maaliskuussa venejuttuja on jo selkeästi ollut enemmän. Kävin venekerhon järjestämässä takila-illassa, sekä venedieselkurssilla. Molemmat erottäin hyödyllisiä ja mukavia.

Kävin maaliskuun lopulla hommissa veneellä ja tarkastin impellerin kunnon ja uusin sekä moottorin, että vetolaitteen sinkit. Seuraavaksi olisi tarkoitus poistaa pressut veneen päältä ja tutkia aurinkopanelin toiminta. Jostain syystä latausvalo säätimessä ei pala. Virtaa on aina silti riittänyt.

Veneen laskemisen ajankohtaa en ole sen kummemmin miettinyt. Viikonloput ovat täynnä lasten harrastuksia +muita sovittuja hommia. Huhtikuun viimeisemä viikonloppuna oma kauteni kuitenkin viimeistään alkaa, sillä olen lähdössä kavereiden kanssa purjehdukselle Tokio II -veneellä. Tokio on 60-jalkainen alunperin Volvo Ocean Race -kisaan tehty vene, jolla teemme koko viikonlopun reissun Tallinna-Helsinki. Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna taas Tallinnaan. Tällä kertaa Craftbeer -weekendiin. Josko sen jälkeen sitten veneilyä....

Saisi lämpötila vähän nousta, niin pääsisi puunaamaan veneen pohjan kuntoon. Sitten Vahtis olisi valmis vesillelaskuun. Odottavan aika on pitkä.

Talven aikana veneeseen liittyviä hankintoina Cobb-grilli ja Eerolle paukkuliivit.








maanantai 10. lokakuuta 2016

Kausi pulkassa, veneen nosto 8.10.2016

Kausi alkaa olla pulkassa, vaikka nyt olisi mukavia tuulia tarjolla. Valoa on iltaisin jo todella vähän ja yöpakkasetkin kolkuttelevat jo ovella. Pohjan pesua varten veden saatavuus satamassa olisi ihan suotavaa. Kaupunki katkaisee vedet, kun yöpakkaset alkavat.

Nostopäiväksi oli sovittu lauantai ja kellonajaksi 16.30. Meninkin valmistelemaan venettä nostoon jo hyvissä ajoin. Kävin aamulla ennen kahdeksaa laittamassa lämppärin päälle ja akut lataukseen.

Rantaan menin sitten uudestaan klo 14.00 aikoihin. Testailin, että kone starttaisi ja suunnittelin muutkin hommat jo valmiiksi. Aikaa jäi kuitenkin reilusti, joten menin naaupurimme Joken veneeseen ihmettelemään öljynvaihto-projektia.

Kaverini Petteri oli luvannut tulla avuksi nostossa ja saapuikin paikalle n. puoli tuntia ennen nostoajankohtaa. Putputtelimme koneella nostopaikalle, missä oli jo parkissa myös vene, jonka nosto olisi puoli tuntia meidän jälkeen. No se oli sitten nostettava ennen meidän venettä ja hommaan tuli puolen tunnin viivästys saman tien. Rakas vaimonikin saapui rantaan ihmettelemään veneen nostohommia ja ottamaan kuvia muistoksi tästä jännittävästä operaatiosta. Seuraavat nostot ja laskut menevätkin sitten jo vanhalla rutiinilla.

Nosto meni varsin mukavasti ja masto kannettiin mastotelineelle käsin. Aurinko laski kovaa vauhtia, mutta päätin kuitenkin ajaa koneeseen glykolit, Petterin pestessä pohjaa painepesurilla. Levää oli todella vähän, sille pohja oli putsattu kuitenkin 2 kertaa kesän aikana.

Veneellä on vielä hommia ennen talven tuloa, mutta mitään kiirettä ei niiden tekemisellä enää ole.

Tarkoituksena pestä vene sisältä ja ulkoa, kasata pressuteline ja tuoda patjat imuroitavaksi ja säilöttäväksi lämpimään talven ajaksi. Sitten saa talvi tulla.









keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Kauden viimeinen reissu, retki Lähteelään

Pitkin viikkoa olin jännittänyt luvattua kovaa tuulta ja toivonut itsekseni, että tuulisi hieman ennusteita vähemmän. Tarkoitus oli lähteä esikoiseni kanssa yöpymään Lähteelään. Olin jo alkuviikosta varmistanut tekstarilla, että sähköä olisi saatavilla. Yöt olivat jo tosi kylmiä.

Ennuste lupaili 12 m/s lounaasta, jonka vuoksi virittelimme keulille kovan tuulen fokan, mutta päätimme lähteä liikkeelle täydellä isolla.

Päästyämme Kytön selälle totesimme aallokon nousevan ja tuulenkin olevan ennusteita voimakkaampi. Päättäväisinä lähdimme kuitenkin kryssimään kohti Porkkalaa.

Puuskissa kallistusta tuli melkoisesti ja pari kertaa peräsimestä loppui totaalisti pito. Oli aika ottaa käyttöön 1. reivi. Se tasoittikin menoa mukavasti ja nosti jopa vauhtia. Tässä hieman tunnelmaa videon muodossa:



Vettä saimme syliimme melkoisesti, mutta ilma oli sen verran lämmin vielä, ettei vilu päässyt yllättämään. Toisaalta tekemistä piisasi ihan riittävästi, koska tuuli oli suoraan päin pläsiä.

Koska meillä ei ollut kiire perille, päätimme kryssiä loppuun asti. Maijulla oli aivan väärät kengät ja hanskat, joten hän hieman kylmettyi reissussa. Purjeet laskettiin ihan Lähteelän sataman edessä, kun hieman pääsimme tuulelta saarten suojaan. Satama oli lounaistuulella tosi suojaisa ja saimme kivasti Vahtiksen parkkiin ja sähkön päähän. Avuksi otimme vielä Wallaksenkin, jotta kamat saataisiin kunnolla kuivattua.

Hetken huilattuamme kävimme kahvilalla maksamassa satamamaksun ja nauttimassa kaakaot ja kahvit. Otin myös kesän viimeisen terassioluen. Tämä olisi paikan pitäjän mukaan viimeinen aukiolopäivä tällä kaudella, joten saimme mukavat alennukset. Lupasimme aamulla tulla kahville ja ostamaan kaikki tuoretavarat mukaamme, etteivät menisi roskiin.

Illalla kävimme grillipaikalla paistamassa makkaraa. Paikalla oli myös Virolainen 8 hengen porukka, jotka olivat ostetulla purjehduksella. Juttelimme pitkän aikaa veneen kipparin kanssa virolaisten purjehdusharrastuksesta ja veneilystä yleisesti. Hän kertoi olevansa myös purjemaakari ja lupasi aamulla antaa korttinsa. Virossa veneen nosto voi kuulemma maksaa jopa 500 € !!

Yö nukuttiin mukavasti ja lämpöä riitti. Aamulla kävimme ostamassa kaakaon, kahvin ja 4 reissumiestä hintaan 5€ yhteensä. Toivottelimme hyvät syksynjatkot paikan pitäjälle ja lähdimme kohti kotia.

Maiju luki kokeisiin koko matkan ja minä ajelin koneella puutarhaväylää pitkin aina Suomenojan satamalle asti, missä nostimme hetkeksi vielä purjeet. Tämä olisi kauden viimeinen purjehdus...

Myöhemmin sain kuulla, että Kytön selällä oli tuullut jopa 16 m/s. Ei ihme, että reivikynnys ylitettiin.

Illalla kävin vielä Eeron kanssa vaihtamassa öljyt ja suodattimet. Vähän joutui veneen aiemmalta omistajalta kysymään neuvoja, mutta hommasta selvittiin. Tuli hyvä fiilis, kun sai itse tehtyä.

Viikolla tarkoitus tehdä loput askareet ennen veneen nostoa, jota suunnittelen ensi viikonlopulle.

Haikein mielin lopettelen kautta, joka on antanut itselleni ja toivottavasti muillekin erittäin paljon. Itse koen purjehtiessa suunnatonta vapautta ja rauhaa, vaikka vähän ryskyttäisikin. Tätä lähemmäs luontoa ei paljoa pääse. Vaikka tänä kesänä pyörittiinkin ihan kotivesillä.









tiistai 27. syyskuuta 2016

Viimeinen tiistaikisa 27.9

Viimeisen tiistaikisan rataa oli jo hieman lyhennetty, että valoa riittäisi maaliin asti. Mietoa keliä oli tarjolla, mutta pieni tuulenvire kuitenkin oli olemassa. Tuulensuunta oli aika mielenkiintoinen, spinnua pääsisi käyttämään paljon. Veneitä kisaan lähti vissiin 7. Me saimme startata toisena.


Ensimmäiselle merkille mentiin yhden vendan kanssa, jonka jälkeen saimme spinnun ylös ja suuntasimme kohti takamerkkiä, missä spinnun joutuisi ottamaan alas. Menomatkalla ero Aidaan ja Merifeen pysyi aika ennallaan ja Manuela saatiin melko nopeasti ohitettua.

Kisan loppumetreillä Elan pääsi meistä. Aidan kanssa oli tiukkaa vääntöä loppuun asti. Ohi päästiin maalisuoralla, koska heillä ei tässä kisassa ollut spinnua käytössä. Myös Mon Amie (First 31,7) saatiin maalisuoralla melkein kiinni, mutta eroa jäi lopulta ehkä 3 metriä.

Tämän kisa maaliin sijalla 3. ja koko kauden kestäneessä kokonaiskilpailussa upeasti 3. sija. Ihan hyvin ensimmäiseksi kaudeksi.

Väenväkisin ajatus kauden loppumisesta hiipii mieleen. Paljon on hommaa tehtävänä vielä.





perjantai 23. syyskuuta 2016

Yksinpurjehdus 23.9.2016 , kausi lähenee loppuaan

Koko kesän ajan olen suunnitellut visiittiä Haukilahden selällä olevaan Käärmesaareen, mutta ilmeisesti sen läheinen sijainti on aiheuttanut sen, etten ole siellä vielä tänä päivänäkään vieraillut.

Tuulta oli varsin vähän tarjolla, mutta halusin vielä mennä iltapurjehdukselle itsekseni. Heti satamasta lähdettyäni bongasin taas merikotkan lähietäisyydeltä. Nostelin purjeet heti satamasta lähdettyäni ja purjehdin läpi Ison Vasikkasaaren salmen. Haukilahden selällä pääsi tuuli taas vapaasti puhaltamaan ja matka alkoi edistyä. Kävin aivan Käärmesaaren laiturin vieressä pyörähtämässä ja jatkoin matkaa kohti Suomenojaa.

Mukava pieni iltareissu ja taas kokemusta myös yksin purjehtimisesta. Pistin lämppärin päälle 15 min. ennen rantautumista ja valmistelin köydet, purjeet ym. valmiiksi jo takaisin ajellessani. Rantautuminen ihan nappiin ja lyhyet löhöilyt vielä kajuutassa ennen kotiinlähtöä.

Pikkuhiljaa täytyy alkaa miettimään talvitelakoimiseen liittyviä askareita ja hankintoja. Kokemusta Glykoleiden ajosta ja öljynvaihdosta koneeseen ei entuudestaan olekaan, joten pientä jännitystä on ilmassa.

Muuten tämän veneen hommat ennen talvea ovat nopeat ja helpot tehdä. Jonkun verran veneitä on jo nostettunakin. Itselläni on vielä yhdet tiistaikisat ja yksi viikonloppureissu edessä. Eiköhän se sitten ole siinä. Hieno kausi.


tiistai 20. syyskuuta 2016

Sosiaalinen tiistaikisa 20.9.2016

Tuuliennusteita oli kytätty koko ajan viime kisoista lähtien ja loppuun asti näytti siltä, että tuulta saattaisi kerrankin jonkun verran olla ja sitä mahdollisesti riittäisi koko kisojen ajaksi.

Menin rantaan odottelemaan gastia jo hyvissä ajoin ja kävin itsekseni lähtöalueella katsomassa olosuhteita. No eihän sitä tuulta taaskaan ollut ja mielessäni kävi jopa, kannattaisiko tuonne edes lähteä lillumaan. 

Spinnukamat oli viritelty kannelle hyvissä ajoin ja lilluimme purjeitta kone sammutettuna lähtölinjalla liikkumatta oikeastaan mihinkään. Lähdön jälkeen saimme n. solmun verran vauhtia ja suuntasimme yhdellä vendalla ensimmäiselle kiertomerkille. Sen jälkeen nostettiin spinnu ja odoteltiin tuulta alkavaksi. Niin vähän sitä tuulta oli tarjolla, ettei spinnu saavuttanut edes muotoaan. Kaikki veneet pakkautuivat samaan läjään, jolloin pääsi mukavasti vaihtamaan kuulumisia myös kilpailijoiden kanssa. Spinnun skuutti korvattiin 4 mm ohuella "narulla", jotta spinnu edes jotenkin jaksaisi lentää. Spinnulla päästiin ajamaan eteläiselle vihreälle asti, jonka jälkeen spinnut laskettiin ja alkoi kryssi takaisinpäin. Tässä kohtaa tuuli nousi ja matka alkoi taittua. Kevyt skuutti spinnusta oli vaihdettava normaaliin skuuttiin, sillä poikkeamisen vaara oli jo ilmassa.  Putosimme joukon viimeiseksi, eikä sieltä enää ehditty nousta. 

Rataa oli meidän käsityksen mukaan tähän kisaan lyhennetty, mutta osa veneistä purjehti kyllä ihan maaliin asti. Me laskimme purjeet Svinön sataman kohdalla, kun kello löi 21.00. Maaliin tulimme joukon viimeisenä. Tulosten tultua seuraavana päivänä, saimmekin huomata sijoittuneemme tässä mukavassa kisassa toiseksi. Pisteenlaskua ja aikaa ajalle systeemiä en ymmärrä edelleenkään.

Meidän veneellä ei kertakaikkiaan pärjää isommille, eikä H-veneelle, kun tuulta on näin olemattomasti. Erittäin hauska ja erilainen kisa silti. 

Uskomattoman hyvä keli syyskuun lopuksi. Ilma tosin jäähtyi tosi kylmäksi auringon laskettua. 

Vielä yksi extrakisa jäljellä, josko silloin sitten tuulisi.....