Lähtöpäivän keli oli tosi sumuinen Helsingissä. Saavuttuamme Tallinnaan keli kuitenkin selkeni. Heti alkuun kuulimme, että reissuun tulisi muutos. Seuraavalle päivälle oli luvattu myrskylukemia, joten reissua olisi syytä lyhentää vuorokaudella. Olisimmekin siis Helsingissä jo lauantaina aamupäivällä.
Köydet irroitettiin klo 21.00 auringon paistaessa. Purjeet nostettiin melko pian lähdön jälkeen ja vauhtia tulikin mukavasti n. 9 solmun verran.
Oma vahtivuoroni osui klo 02-05 väliselle ajalle, joten painelin puolen yön aikaan nukkumaan, tai ainakin yrittämään. Veneen äänistä ja liikkeistä huomasin, että keli koveni koko ajan. Ehkä 15 minuuttia sain kuitenkin untakin vedettyä. Sen jälkeen ryhdyin pukeutumaan ja könysin ulos omaa vahtivuoroani vastaanottamaan. Keliä oli jo ihan reilusti ehkä 10 m/s.
Vuoro vaihdettiin ja minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi ruorimieheksi. Tämä kokoiseski veneeksi Tokio II on yllättävän ketterä liikkeissään ja venettä saikin ohjata melko paljon. Puuskissa se pyrki nostamaan tuuleen ja puuskan päätyttyä taas laskemaan liian alas. Tuuli yltyi koko ajan ja jossain vaiheessa aamuyöllä päädyttiin iso reivaamaan II-reiville. Myör venda oli melkoinen operaatio, kun ensin veneen laidalla oleva painovesisäiliö piti pumpata toiselle laidalle. Hetken aikaa mentiin melko kovassa kallistuksessa. Itse venda meni helposti.
Oman vuoroni päättyessä kello oli 05.00 aamulla ja alkoi standby-vuoroni. Totesin olevan turhaa mennä nukkumaan, kun perillä oltaisiin kuitenkin jo muutaman tunnin kuluttua. Niinpä jatkoin ohjaamista myös seuraavan vuoron alkaessa.
Ajelimme aina Emäsalon edustalle asti, missä kapteeni kertoi kotiinpäin kääntymisen olevan ajankohtaista, mikäli haluaisimme ennen myrskyä olla kotona. Keula käännettin Helsinkiin ja pääsimme nauttimaan sivumyötäisestä, missä tämä vene on nopeimmillaan. Parhaillaan vauhia oli 23.1 solmua. Itselläni ennätys oli 20.1.
Laskimme purjeet vasta juuri ennen HSK;lle saapumista ja pistimme veneen parkkiin. Sen jälkeen joimme landaus-skumpat ja kaivoimme esille kaikki veneestä löytyneet oluet. Ruokailuun oli aikaa n. 3 tuntia, joten ehti siinä pari olutta nauttiakin.
Lopuksi painelimme koko jengi Bluepeteriin syömään Pippuripihvit.
Jannen vaimo Essi haki meidät rannasta ja toimitti kotiin. Ei paljoa tarvinnut unta houkutella.