Purjehduskauden avaus Tokio II, 28.-29.4.2017

Olimme Vastelan veljesten ja Ahosen Jannen kanssa varanneet talvella reissun, jossa purjehtisimme Tokio II, 60-jalkaisella veneellä Tallinnasta Helsinkiin. Reissu kestäisi 36 tuntia ja kävisimme mahdollisesti kääntymässä Kökarin suunnalla.

Lähtöpäivän keli oli tosi sumuinen Helsingissä. Saavuttuamme Tallinnaan keli kuitenkin selkeni. Heti alkuun kuulimme, että reissuun tulisi muutos. Seuraavalle päivälle oli luvattu myrskylukemia, joten reissua olisi syytä lyhentää vuorokaudella. Olisimmekin siis Helsingissä jo lauantaina aamupäivällä.

Köydet irroitettiin klo 21.00 auringon paistaessa. Purjeet nostettiin melko pian lähdön jälkeen ja vauhtia tulikin mukavasti n. 9 solmun verran.

Oma vahtivuoroni osui klo 02-05 väliselle ajalle, joten painelin puolen yön aikaan nukkumaan, tai ainakin yrittämään. Veneen äänistä ja liikkeistä huomasin, että keli koveni koko ajan. Ehkä 15 minuuttia sain kuitenkin untakin vedettyä. Sen jälkeen ryhdyin pukeutumaan ja könysin ulos omaa vahtivuoroani vastaanottamaan. Keliä oli jo ihan reilusti ehkä 10 m/s.

Vuoro vaihdettiin ja minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi ruorimieheksi. Tämä kokoiseski veneeksi Tokio II on yllättävän ketterä liikkeissään ja venettä saikin ohjata melko paljon. Puuskissa se pyrki nostamaan tuuleen ja puuskan päätyttyä taas laskemaan liian alas. Tuuli yltyi koko ajan ja jossain vaiheessa aamuyöllä päädyttiin iso reivaamaan II-reiville. Myör venda oli melkoinen operaatio, kun ensin veneen laidalla oleva painovesisäiliö piti pumpata toiselle laidalle. Hetken aikaa mentiin melko kovassa kallistuksessa. Itse venda meni helposti.

Oman vuoroni päättyessä kello oli 05.00 aamulla ja alkoi standby-vuoroni. Totesin olevan turhaa mennä nukkumaan, kun perillä oltaisiin kuitenkin jo muutaman tunnin kuluttua. Niinpä jatkoin ohjaamista myös seuraavan vuoron alkaessa.

Ajelimme aina Emäsalon edustalle asti, missä kapteeni kertoi kotiinpäin kääntymisen olevan ajankohtaista, mikäli haluaisimme ennen myrskyä olla kotona. Keula käännettin Helsinkiin ja pääsimme nauttimaan sivumyötäisestä, missä tämä vene on nopeimmillaan. Parhaillaan vauhia oli 23.1 solmua. Itselläni ennätys oli 20.1.

Laskimme purjeet vasta juuri ennen HSK;lle saapumista ja pistimme veneen parkkiin. Sen jälkeen joimme landaus-skumpat ja kaivoimme esille kaikki veneestä löytyneet oluet. Ruokailuun oli aikaa n. 3 tuntia, joten ehti siinä pari olutta nauttiakin.

Lopuksi painelimme koko jengi Bluepeteriin syömään Pippuripihvit.

Jannen vaimo Essi haki meidät rannasta ja toimitti kotiin. Ei paljoa tarvinnut unta houkutella.

Pressut pois ja runkokatsastus

Lähdin sunnuntai-aamun rantaan jatkamaan kevätaskareita. Rannassa oli jo mukava tohina päällä ja erilaisia työnääniä kuului monesta veneestä. Oli mukava jutustella muiden veneilijöden kanssa. Kaikilla oli hyvä mieli kauden lähestyessä.

Olimme edellispäivänä vaimon kanssa käyneet kytkemässä veneen sähköihin, joten nyt on taas akut täynnä virtaa. Samalla avasimme terassikauden ja kävimme "yhdellä" sataman baarissa.

Poistin veneen päältä pressun ja pressutelineen, sekä kiinnittelin mantookin tolpat takaisin paikalleen. Paljon oli pölyä ja likaa tullut veneen päälle, vaikka vene olikin hyvin peitelty. Hanna ja Eero tulivat käymään rannassa ja saimme pressun viikattua siististi.

Keväthommissa oli myös venekerhomme Ossi, jolta kävin kysymässä runkokatsastuksen tekemisestä. Lupasi käydä katsomassa veneemme, kunhan saisi omalla veneellään hommat valmiiksi. Jätin veneen luukut auki Ossia varten ja lähdin katsomaan kun Miisan joukkue pöllyytti Honkaa Espoonlahden kuplassa (4-1 voitto). Matsin jälkeen tulin takaisin veneelle ja pyyhin kaikki salongin pinnat yleispuhdistusaineella. Soitin Ossille katsastukseen liittyen ja kuulin, että Vahtiksen rungon suhteen kaikki on kunnossa. Yes, tästä on kiva jatkaa keväthommia. Pohjan maalaus ja kylkien vahaus ovatkin oikeastaan ainoat hommat ennen vesillelaskua.