Iltapurjehduksella esikoisen kanssa

Päivä ennen koulujen päättymistä Päätimme Maijun kanssa lähteä pienelle iltapurjehdukselle.

Krysimme ulos Suomenojalta ja käännyimme Kytön kohdalta kohti Pentalaa. Tuuli kääntyi ja saimme kryssiä myös takaisin Suomenojalle. Huikea pikkupurjehdus. Välillä saimme tuultakin oikein reilusti. Kallistusta oli ajoittain aina paljon. Tosi rauhallisesti vene ottaa isommatkin puuskat.

Olen tosi iloinen, että Maijukin on hommasta innostunut ja voimme tätä upeaa homaa nyt yhdessä harrastaa.

Maiju suoritti purjeiden nostot ja laskut tosi mallikkaasti. Yes !

Ensimmäiset kisat

Meritie järjestään tiistai-iltaisin purjehduskilpailun, jossa lähtöaika määräytyy veneen LYS-luvun mukaan. Viikko sitten meitä pyydettiin kisaan mukaan ja siitä se ajatus sitten lähti....

Tänään olisi edessä ensimmäiset purjehduskilpailut. Rataan oli tutustuttu sunnuntaina, joskin pari radan merkeistä unohtui silloin kiertää. Perjaatteessa rata oli kuitenkin tuttu.

Olimme rannassa hyvissä ajoin ja pohdiskelimme, miten lähtö kannattaisi tehdä. Menimme lähtöalueelle hyvissä ajoin ja aluksi ajelimme lähtölinjan lähistöllä pelkällä isolla purjeella. Muutama minuutti ennen lähtöä nostimme myös I genoan. Meidän lähtöaika taulukon mukaan olisi 18.01.01. Paljoa ei tästä myöhästytty, joten ihan hyvin meni. Seuraava vene meidän perään lähti n. 4 minuuttia myöhemmin. Ensimmäisillä poijuilla ero ei paljoa kaventunut, mutta uloimmaisella kiertomerkillä teimme taktiikkavirheen, koska emme tunteneet rantoja niin hyvin kuin kanssakilpailijat. Avotuulisella osuudella Stora Bodön merkille ajaessamme Antilla 30 ja Fe-83 saavuttivat meitä ja lopulta Antilla 30 meni sitten ohikin.

Isommat ja Lys-luvultaa nopeammat veneet ohittivat meidät, kiertäessmme kauimmaista vihreätä. Pari venettä saatiin pidettyä takana ja loppusijoitus taisi olla 4. Veneitä oli mukana yhteensä 6 kpl.

Kuvissa näkyvä vene (FE-83) tuli pahimmillaan n. 5 metriin päähän takakaiteesta. Oli aika kuumottavat oltavat kun kilpakumppanin keulan liplatus kuului niin läheltä. Saivat hyvin peietettyä meidän tuulen myötätuuliosuudella, mutta kun viimeiseltä poijulta käännyttiin sivutuuleen, saatiin eroa luotua hieman lisää. Eroa maalissa oli 6 sekuntia. Aivan mahtava kokemus ! Ensi tiistaina uudestaan.

Harjoittelua tiistaikisoihin

Sunnuntaina lähdimme kaverini Janin kanssa tutustumaan tiistaikisojen rataan. Rata on julkaistu Meritien nettivisuilla ja olimme siihen kumpikin ehtineet hieman jo perehtyä. Tuuli oli sunnuntaina suoraan idästä ja nopeudeltaan n. 5 m/s. Sovimme ennen lähtöä, että edetään tänään rauhassa ja nautiskellaan menosta. Keulalle nostimme itseskuuttaavan fokan sen helppouden vuoksi.

Janille kaikki veneessä oli täysin uutta, joten emme turhaan hosuneet asiossa ja yritin kertoa mahdollisimman tarkasti ainakin kaikki tärkeimmät asiat... Fendaritkin muistettiin ottaa sisään n. puolen tunnin jälkeen.

Lähtölinja on tosi leveä ja sijaitsee Suomenojan A-laiturin eteläpuolella. Ajelimme siihen koneella ja nostelimme sitten purjeet. Homma eteni mukavasti ja vauhtiakin piisasi parhaimmillaan 6 solmun verran.  Heti alkuun unohtui kiertää yksi poiju ja hieman myöhemmin myös yksi radalle kuuluva viitta. Täysin vertailukelpoista aikaa emme siis vielä saaneet hommasta. Kauimmaisella merkillä päätimme vaihtaa keulalle Genoa I -purjeen. Siinä onkin neliöitä jo huomattavasti fokkaa enemmän. Takaisin rantaan seilattiin miellyttävässä sivumyötäisessä. Aikaa kiertämiseen meni parin merkin missaamisella 1.45. Sovimme, että aikaa olisi mennyt 10 min. enemmän, mikäli kaikki merkit olisi kierretty. Keulapurjetta vaihdettaessa yksi sakkeleista lipsahti mereen. Kulutustavaraa...

Rata on tosi miellyttävä ja pitää sisällään tuulta kaikista suunnista. Parin päivän kuluttua ovat  ensimmäiset tiistaikisat, jonka jälkeen ollaankin sitten viisaampia veneen vauhdin ja miehistön osaamisen suhteen.

Pukki kotiin !

Sain sovittua Kuljetus Karttusen kanssa, että tuovat veneen pukin Iso Sarvastosta Suomenojalle. Menimme Eeron kanssa hyvissä ajoin rantaan ja odotellessamme Karttusen saapumista, saatiin vanhat  Charlotta-tarrat irroitettua peräpeilistä. Helposti lähtivät irti. Uudet Vahtis-tarrat ovatkin jo valmiina painossa. Täytyy maanantaina käydä hakemassa.

Illalla käytiin koiramme Jedin kanssa vielä kokeilemassa miten veneily hänelle maistuu. Hommasin Tori.fi:stä kunnolliset Hurtta-pelastusliivit, kunnon kantokahvalla perjantaina. Veneeseen nostaminen laiturilta meni oikein mukavasti, kun löysäsin perää sen verran, että keula tuli lähelle laituria.

Alkuun Jediä jännitti kovasti, mutta pikkuhiljaa hänkin vaikutti jo rennommalta. Rappuset ovat sen verran jyrkät, että sisätiloihin ja sieltä pois, pitää nostaa.

Omaksi paikakseen hän valitsi pistopunkan, jonne paikkoihin tutustuttuaan käpertyi ja nukahti. Taisin itsekin torkahtaa hieman. Nyt ei tätäkään asiaa tarvitse enää jännittää.

Joko nyt purjeilla ?

Sääennuste lupaili kevyttä tuulta, mutta pelotteli myös mahdollisella sateella. Aika iltapurjehdukselle järjestyi, koska rakas vaimoni lupasi hoitaa Eeron viemisen jalkapallo harkkoihin. Lähdin heti töiden jälkeen valmistelemaan venettä, jotta pääsisimme ajoissa liikkeelle. Ystäväni Antti oli lupautunut edellisiltana lähteä kaveriksi merelle.

Aikataulu hieman venyi ja niinpä minulla olisi aikaa tehdä kaikki valmiiksi lähtemistä varten. Tänään olisi tarkoitus koittaa itseskuuttaavaa fokkaa, vaikka kelin puolesta keulalle voisi nostaa isompaakin purjetta. Lähdön lähestyessä sain puhelun, että Maiju ja Annikin olisivat lähdössä mukaan. Mukavaa !

Itseskuuttaavalla fokalla ajelu osoittautui erittäin mukavaksi ja helpoksi. Purje on kooltaan tosi pieni, mutta jaksoi kevyessä n. 4m/s tuulessa liikuttaa venettä jo tosi mukavasti. Välillä mentiin melkein 6 solmun nopeuksilla. Sadekaan ei meitä kastellut.

Kiersimme Miessaaren ja laskimme purjeet Ison Vasikkasaaren salmessa, jonka jälkeen ajelimme koneella takaisin Suomenojan satamaan. Antti hoiti ohjailun, joten sain kaikki valmistelut rantautumista varten tehtyä vielä liikkeessä ollessamme.

Lähdöt ja rantautumiset eivät vie paljoa aikaa, joten pienillekin retkille on ilo lähteä.

Tänään on ollut jäsenhakemusten käsittely Meritiellä ja viikonloppuna olisi tarkoitus siirrättää pukki vanhasta talvisäilytyspaikasta Suomenojalle. Elämme jännittäviä aikoja.

Pistin tilaukseen samanlaisen Hario -kahvinkeittovehkeen, jota veneen aikaisempi omistaja hehkutteli blogissaan.

Tarkoitus oli lähteä harjoittelemaan purjehdusta ja sain ystäväni Pasin houkuteltua matkaan mukaan. Tuuliennuste lupasi 1-5m tuulta ja aurinkoa. Toiveikkaina sovimme treffit rantaan työpäivän päättymisen jälkeen. 

Rannassa kuitenkin paljastui, ettei tuulta ollut yhtään. Päätimme kuitenkin lähteä ulos katsomaan, josko jotain virtauksia löytyisi. Ei löytynyt. Lähtiessämme naapurivene kutsui meitä osallistumaan tiistaikisaan. Kieltäydyimme kohteliaasti kutsusta ja lupasimme harkita osallistumista jossain vaiheessa.

Ajelimme koneella Gåsgrundettiin täysin pläkässä kelissä. Matkalla oli hyvä harjoitella autopilotin käyttöä, joka osoittautuikin varsin helpoksi. Gåsgrundetin edustalla on pari tosi ikävää matalikkoa, joiden väistely olikin nyt huomattavasti helpomaa, kun plotteri ja kaiku olivat apuna. 

Paikalla oli muutama muukin vene ja ilma oli mitä mainioin. Kiersimme saaren jalkaisin ja ajelimme koneella takaisin Suomenojalle. Kiva reissu, vaikkei purjehtimaan päästykään. Tiistaikisaajat olivat päässeet samassa ajassa Ison Vasikkasaaren tasalle, jossa nekin luovuttivat ja ajoivat koneella takaisin satamaan.

Notetomyself: jääkaappi päälle aina jos koneella ajetaan pitempi matka. Nyt oluet olivat meriveden lämpöisiä, eli about 12C. Olivat vielä ihan nautinnollisessa tarjoilulämmössä, mutta kesällä näin ei vaan toimita...

Veneeseen tutustumista

Ensimmäisenä viikonloppuna kävimme pariin otteeseen pikaisella moottori-ajelulla, että rantautumisiin ja lähtöihin tulisi jonkinlainen rutiini. Vene pelaa hienosti ja tuntuu meille sopivalta.

Viikonlopun aikana on siivottu kaappeja ja tehty erilaisia hankintoja liittyen siivoukseen, ruokailuun ja tavaroiden säilyttämiseen.

Ostoslistalle päätyy kaikenlaisia tavaroita edelleen melko tiuhaan, mutta pikkuhiljaa pakolliset kamppeet alkaa olla veneessä.

Maanantaina on tarkoitus hoitaa venekerho Meritiehen liittyminen ja veneen rekisteröinti omiin nimiimme.

Suomenojalla operoiva Karttunen lupasi ensi viikonloppuna tuoda veneen pukin ja pressutelineen Suomenojan satamaan.

Lapset ovat veneestä innoissaan ja vaimokin vaikuttaa hankintaan tyytyväiseltä. Nyt vaan rauhallisin askelin eteenpäin. Ensi viikon rauhallisissa tuulissa on tarkoitus koittaa purjehdustakin.