Suunnitelmamme oli päästä Suomenlinnaan mahdollisimman aikaisin, koska elettiin kesän viimeisiä viikonloppuja ja kelikin oli mitä mainioin. Tiesin sataman täyttyvän tänäänkin ääriään myöten.
Ystävämme Ahoset olivat tuoneet veneensä Suokkiin jo edellisenä päivänä ja liittyisivät seuraamme lasten jalkapalloturnauksesta selvittyään.
Heti lähdettyämme huomasin, että jääkaappi ei toimi, eikä toimi mikään valokaan. Volttimittarikin oli hievahtamatta. Arvelin syyksi "sulaketta", johon on pääsy konehuoneen kautta. Kone kuitenkin kävi ja plotterissakin oli virta, eli paniikkiia ei ollut. Sulaketta ropeltamalla sain sähköt palautumaan, mutta päätin tutkia asiaa hieman enemmän ajan kanssa.
Saavuimme Suomenlinnaan joskus klo 13.00 aikoihin, jolloin satama oli jo täysi ja veneitä tuli koko ajan lisää. Me parkkeerasimme huoltolaituriin ja pohdimme ankarasti olisiko siinä ok olla. Hetken kahviteltuamme ja lasten jahdattua Pokemoneja lähdimme vaimon kanssa kävelylle vierasvenelaiturin suuntaan.
Huomasin, että yksi veneistä teki lähtöä juuri. Sillä hetkellä satamassa ei pyörinyt ketään etsimässä vapaata paikkaakaan, joten juoksin yksinäni veneellemme ja irroittelin köydet. Lähtevä vene teki edelleen lähtöä ja pääsin suoraan pujahtamaan vapautuneeseen paikkaan. Vaimo oli juttelullaan saanut heitä pidäteltyä juuri sopivasti. Hyvä tsägä, mikä vaan jatkui ja jatkui. Paikkamme oli nimittäin ystäväperheemme viereinen paikka, mikä helpottaisi lasten säntäilyä illalla huomattavasti.
Illalla teimme pitkän kävelykierroksen tykeille ja kuninkaanporttiin, jonka jälkeen kävimme Valimossa syömässä. Yhdeksän aikaan olimme kaikki kokoontuneet Ahosten veneelle kuuntelemaan lipunlasku -fanfaaria. Sitä ei kuitenkaan kuulunut tällä kertaa. Taitaa olla jo sen verran myöhä, ettei tule ihan joka ilta. Ensi kesänä sitten taas.
Istuimme Ahosten veneessä nautiskellen viiniä, jonka jälkeen painelimme kaikki omiin veneisiimme nukkumaan.
Miisa ja Eero menivät keulapunkkaan, Hanna otti salongin pedin ja minä änkesin itseni pistopunkkaan. Meni se yö siinäkin, joskin kyljenkääntö oli melko haastavaa.
Aamulla heräsimme 7.30 aikoihin vaimon kanssa ja rupesimme tekemään lähtöä. Lapset jäivät keulapunkkaan nukkumaan, mutta heräsivät kyllä kun kone startattiin. Tosi kiva retki jälleen.
Illalla kävimme vielä veneen edellisen omistajan kanssa harjaamassa pohjasta levät irti, koska vielä olisi pari tiistaikisaakin jäljellä. Marko ui, minä en. Marko oli käynyt Motonetista ostamassa 3mm märkäpuvun hommaa ja tulevaisuuden tarpeita varten. Kehuskeli kovasti, ettei tullut ollenkaan kylmä. Ehkä sellaisen voisi itsekin varuiksi hankkia..
Seuraavaksi tiistaikisat ja toivottavasti spinnuttelua !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti